Suosittelemme

Avainsanat

Jaa sisältö

PK-yrityksen kasvu ja kehitys kulminoituu yleensä selkeästi yhteen haasteeseen, johtamiseen.

Kehittymisen esteitä haetaan usein ulkoisista tekijöistä, toisinaan omasta organisaatiosta, mutta harvoin siitä oleellisimmasta, eli itsestä. Johtamisen suurin haaste löytyy peilistä ja siitä, että kykyjä tai niiden puutteita, ei tunnisteta eikä tunnusteta. Yrittäjän päivät ovat pitkiä ja täynnä toimintaa, nimenomaan siinä omassa kuplassa, jossa itse eletään. Päivittäinen tekeminen vaatii kaiken energian ja ulkopuolisilta vaikutteilta suljetaan kanavat, koska omasta mielestä ei ehditä eikä jakseta keskittyä - omassa yrityksessä on tarpeeksi, jopa liikaa.

Vaatii perusteellista asennemuutosta pyytää apua ja ottaa oppia yrityksen sisältä tai ulkopuolelta sekä jakaa vastuuta.

Itseasiassa vastuun jakaminen ei välttämättä ole suuri ongelma, vaan oman nenän pitäminen poissa kaikista asioista. Jos päätän antaa vastuun muille, niin minun johtajana on keskityttävä viestimään tavoitteet oikein ja sen jälkeen annettava toteutukselle tilaa, kannustaa tekijöitä matkalla ja ottaa kantaa lopputulokseen. Menestyviä yrityksiä leimaa voimakas kehittymishalu (kasvu on vain seuraus) ja siinä oman osaamattomuuden tunnustaminen on avainasemassa. Kun yrittäjässä vallitsee "ollaan huomenna parempia kuin tänään" -asenne, niin se on mahdollista saada myös työntekijöiden asenteeksi. Vasta oikealla asenteelle ja motivaatiolla oleva ihminen voi todella ymmärtää ja oivaltaa mihin me olemme menossa, mitä me olemme tekemässä ja ennen kaikkea miksi.

Kehittyminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä sekä kykyä nauttia keskeneräisyydestä.

Oleellisesti siihen liittyy poisoppiminen totutuista tavoista, jatkuva itsekriittisyys sekä näkemys kokonaisuuksista. Yksittäisiin epäkohtiin ja päivittäisiin rutiineihin on helppo käyttää aikansa, koska tulee tunne, että tekee paljon, vaikka ei saisi todellisuudessa mitään aikaiseksi. Asioiden laittaminen järjestykseen vaatii kokonaisnäkemystä, mitä kannattaa ja pitää tehdä - ja mitä ei pidä tehdä. Monien asioiden tekeminen samaan aikaan on tehotonta ja tuloksetonta, siksi asioiden hoitaminen on yleensä tehokkaampaa jonossa, eikä rivissä.

Omaan kehittymiseen pitää ottaa työntekijät mukaan.

Yhdessä oppimalla synnytetään oikeaa kulttuuria, yhdessä voitetaan, yhdessä hävitään, yhdessä tehdään virheitä ja yhdessä opitaan paremmiksi. Näin myös työntekijät oppivat nauttimaan keskeneräisyydestä ja siitä, ettei koskaan tulla valmiiksi. Epäkohdista tulee mahdollisuuksia ja työntekijät johtajineen motivoituvat epätäydellisyyden tunteesta ja siitä, että asiat ovatkin paradoksaalisesti hyvin juuri silloin kun näkee mahdollisimman paljon korjattavaa ja kehitettävää.

Jarkko Pippola, Yrittäjä, Data Group SataIT 10.12.2018

Suosittelemme

Avainsanat

Jaa sisältö